Olisi hienoa elää sekä sujuvaa että merkityksellistä arkea. Mutta jos pitäisi valita, kumman ottaisit: sujuvan vai merkityksellisen? Entä kumman ottaisit: paremman elämänlaadun vai paremman toimintakyvyn? Vai ajatteletko, että ne ovat sama asia: hyvä toimintakyky on yhtä kuin hyvä elämänlaatu? Jos pitäisi valita, haluaisitko mieluummin pärjätä vai voida hyvin?
Edellä esittämäni vaihtoehdot ovat vastauksia kysymykseen siitä, mikä on kuntoutuksen tavoite – siis se kaikkien tavoitteiden ylätavoite, jonka vuoksi kaikkea kuntoutusta tehdään. Esitin kysymyksen eräässä koulutustilaisuudessa ja sain alla olevan kuvan vastaukset Flingan avulla. Ryhmittelin vastaukset jälkeenpäin summittaisesti ja nimesin joitain selvemmin erottuvia ryhmiä harmaissa ympyröissä näkyvillä nimillä (kirjoituksen lopusta voit ladata kuvan suurempana).
Vaikka kysely ja vastausten ryhmittely oli erittäin pikaisesti toteutettu, se ehkä kuitenkin kertoo jotain, mitä kannattaisi kuntoutuksen kentällä pohtia.
Ensinnäkin: Olemmeko ammattilaisina keskenämme samoilla linjoilla kuntoutuksen tavoitteen suhteen vai voiko jokaisella ammattilaisella olla siitä erilaiset ajatukset? Olemmeko keskustelleet siitä, miten ymmärrämme esimerkiksi toimintakyvyn, toimijuuden tai elämänlaadun?
Toiseksi: Kuka päättää kuntoutuksen tavoitteen? Onko se Sosiaali- ja terveysministeriö, Kela, hyvinvointialue vai työyhteisön kirjattu tai kirjaamaton yhteisymmärrys? Vai päättääkö kuntoutuksen tavoitteen kenties jokainen yksittäinen ammattilainen – vaiko peräti kuntoutuja itse?
Itse ajattelen, että kuntoutusjärjestelmällä täytyy varmasti olla jokin yhteinen, kirjattu määritelmä kuntoutuksen tavoitteelle, ja kuntoutuksen ammattilaisten täytyy yhdessä määritellä, miksi he työtään tekevät. Lopulta kuitenkin kysymys on sen ihmisen elämästä, jonka kuntoutus on kyseessä. Hän on ainoa, joka voi sanoa, onko hänen elämässään tärkeämpää sujuvuus vai merkityksellisyys, toimintakykyisyys vai jokin muu asia. Siksi ehdotan, että kuntoutuksen yleinen ylätavoite voisi olla kuntoutujan omannäköinen elämä.
Omannäköinen elämä voi sisältää mitä vain noista kuviossa mainituista tavoitteista. Omannäköisen elämän nimeäminen kuntoutuksen tavoitteeksi kertoisi siitä, että kuntoutuja on oman elämänsä ja kuntoutuksensa päähenkilö, ja meidän tehtävämme on auttaa häntä löytämään juuri hänelle merkitykselliset tavoitteet – ei määritellä niitä hänen puolestaan. Sillä ei kai kuntoutus ole kuntoutusta varten, vaan elämää?
Olisi mahtavaa, jos täällä blogin kommenteissa syntyisi keskustelua siitä, mitä te lukijat ajattelette tästä aiheesta! (LinkedInissä https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:7400521356532056065/ ihanan aktiivinen keskustelu on jo syntynytkin, mutta olisi tosi hienoa, jos se keskustelu käytäisiin täällä, jolloin jokaisella blogin lukijalla olisi mahdollisuus osallistua siihen.)
******
Lue lisää omannäkoisestä elämästä väitöskirjastani tai tilaa minut kouluttamaan aiheesta! Pysy ajan tasalla kuntoutukseen, neurokirjon teemoihin ja ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutukseen liittyvistä ajankohtaisista julkaisuista ja tapahtumista tilaamalla uutiskirjeeni täältä: https://kohtaamistaito.net/about/.
Tästä voit ladata yllä olevan kuvan Word-tiedostona tarkastellaksesi sitä suurennettuna:
Tai tarkastele vastauksia kysymykseen ”Mikä on kuntoutuksen tavoite” suoraan Flingan sivulta: https://flinga.fi/s/F75CARF
Kohtaamistaito 